Kasvoillaan kalman kaunis valkeus.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
sulivat sanat viimeiset huulillesi sineteiksi.
Lepattaa suruliputus saloissa kaukaisissa.
Sydämesi suojassa unien unholassa.
Katseet omaisten, elämääsi etsimässä.
Takaa raskaiden suruvirsien,
silmät kyyneleiset näkevät
vain linnun pohjoisen, eksyneen,
Kiikantieltä ikuiseen valkeuteen.
Unohtivat kiinni kivuissaan
pysähtyä kuulemaan, mitä toivoivat sanat viimeiset.
Sanat rakkaudesta sinetöityneet.
Sydämesi kultaisin, suojassa arkun valkoisen.
Tahtoi omansa, vielä kerran takaisin
kotiin lapsuuden.
Kiitos mummu,
saatoit sukusi takaisin, kerran viimeisen
kahvipöytään yhteiseen.
Sydämemme kotiin, turvaan
luo äidin ja mummun rakkauden.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.