Kasvoillaan kalman kaunis valkeus.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

sulivat sanat viimeiset huulillesi sineteiksi.

Lepattaa suruliputus saloissa kaukaisissa.

Sydämesi suojassa unien unholassa.

 

Katseet omaisten, elämääsi etsimässä.

Takaa raskaiden suruvirsien,

silmät kyyneleiset näkevät

vain linnun pohjoisen, eksyneen,

Kiikantieltä ikuiseen valkeuteen.

 

Unohtivat kiinni kivuissaan

pysähtyä kuulemaan, mitä toivoivat sanat viimeiset.

Sanat rakkaudesta sinetöityneet.

Sydämesi kultaisin, suojassa arkun valkoisen.

Tahtoi omansa, vielä kerran takaisin

kotiin lapsuuden.

 

Kiitos mummu,

saatoit sukusi takaisin, kerran viimeisen

kahvipöytään yhteiseen.

Sydämemme kotiin, turvaan

luo äidin ja mummun rakkauden.