Paikkani keskellä iankaikkisuutta
hetken ruumiillistettuna sieluna
elämän jatkuvassa virrassa.
Tunnen ääretöntä pienuutta,
vaikka sieluni on suuri.
Liian suuri mahtuakseen minuun
sopiakseen järjen pureskeltavaksi
ymmärrykseni nieltäväksi.
Kuka antoi minulle tämän asun,
jota minuna kannan.
Lahjan, jota en osannut pyytää.