Täällä nukkuu lyijyyn suljettu suru

kuin graniitti ja sen ikuinen pysyvyys.

Pyyhin kadonneita kyyneleitä

essuni valkeaan helmaan ja vapaudun.

Jätän suruni haudalle rautaisen ristin

muistuttamaan mieleni hauraudesta,

kuinka katkeruuden meri voikaan

saada kaiken ruostumaan.

Tänään tunnustan graniitin minussa

niin voimaa antavana, niin vahvana.