Täällä nukkuu lyijyyn suljettu suru
kuin graniitti ja sen ikuinen pysyvyys.
Pyyhin kadonneita kyyneleitä
essuni valkeaan helmaan ja vapaudun.
Jätän suruni haudalle rautaisen ristin
muistuttamaan mieleni hauraudesta,
kuinka katkeruuden meri voikaan
saada kaiken ruostumaan.
Tänään tunnustan graniitin minussa
niin voimaa antavana, niin vahvana.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.