Hymyt piirrettyinä, posket punaisina
katsotaan toisiamme nappisilmillämme
ymmärretään ja nyökytellään

Ei huomata kaiken ohjaajaa
joka naruista vetämällä
saa meidät tottelemaan

Tanniinin karvas maku
kieliämme vain kirvoittaa
kun kilpaa elämästämme
ruusuisempaa maalaillaan

Kauniisti ollaan opittu
sovussa istumaan
vaan ken uskaltaa lähteä
narujaan katkomaan
aloittaa omaa elämää

Kuin sirkusta on tää maijojen maailma
teepöydän helinä puheensorinassa
sielujemme vapistessa
näissä ummehtuneissa ruumiissa

Valheiden kutoessa lisää verkkojaan